Vastuullisuus on noussut isoksi puheenaiheeksi eläinohjelmapalvelujen yhteydessä viime vuosina. Toki vastuullisuuden tulisi näkyä kaikessa matkailualalla toimiessa, mutta varsinkin kun puhutaan eläimistä, joiden avulla yrittäjät tienaa elantonsa. Viime keväänä lusikkansa laittoi soppaan myös koronavirus, joka on aiheuttanut suuria ongelmia matkailualalle ja sitä myötä yrityksille, jotka ajeluttavat asiakkaita poroilla, koirilla tai hevosilla.
Green Activities ja Sustainable Travel Finland-sertifikaatit
Minä en ole koskaan ollut erityisen innokas minkään valtakunnan sertifikaattien suhteen. Minua on aina epäilyttänyt, että onko se pelkkää bisnestä niitä myöntävälle organisaatiolle? Onko yrityksen arvoilla lopulta mitään merkitystä, jos vain olet valmis maksamaan sertifioinnista aiheutuneet kulut ja myöntävä taho tekee siinä hyvän tilin?
Reilu vuosi sitten aloimme Kota-Huskyssä tehdä töitä sen eteen, jotta pääsisimme kestävän matkailun polulla seuraavalle askeleelle. Usean muun posiolaisen matkailuyrityksen kanssa lähdimme yhdessä hakemaan Green Key -sertifikaattia. Ohjelmapalvelupuolella se on nimeltään Green Activities. Toin näitä omia epäilyksiäni julki alkuvaiheessa, koska halusin olla varma, että teemme töitä nimenomaan sellaisen merkin eteen, jolle ei ole tärkeintä saada mahdollisimman montaa merkkiä ”myytyä” vaan, että meitä kouluttava ja auditoinnit suorittava taho on itsekin vastuullisesti liikkeellä.
Olinkin ilahtunut, kun sain huomata kuinka paljon hakuprosessissa ja auditoinnissa keskityttiin nimenomaan eläinten hyvinvointiin. Tietysti muidenkin asioiden, kuten kierrätyksen yms. tuli olla kunnossa, mutta ainakin minulle jäi semmoinen tunne, että auditoinnissa keskityttiin oikeisiin asioihin.
Kysymyksiä koirien hyvinvoinnista
Miten koiria aktivoidaan kesällä? Miten koiria käsitellään? Miten pidetään huoli, että koiria ei juoksuteta liian väsyksiin talvella? Kuinka huolehditaan, ettei tule vahinkopentuja? Minkälaiset tilat koirilla on? Kuinka monta koiraa asuu samassa häkissä? Onko häkit koirille turvalliset, etteivät koirat loukkaa itseään? Onko koirat tottuneet lapsiin? Kuinka koirien tilat pidetään puhtaana? Minkälaisen yleiskuvan koirista saa? Vaikuttavatko koirat hyvinvoivilta vai stressaantuneilta? Mitä sitten kun koirat ovat liian vanhoja työskentelemään? Kuinka nuorena koirat alkavat juosta valjakossa? Mitä tapahtuu jos koira ei vedä?
Muun muassa nämä ovat kysymyksiä, joihin jokainen rekikoirayrityksen työntekijä on joutunut vastaamaan ja samalla toivon, että jokainen rekikoirayrittäjä on näitä asioita tosissaan miettinyt. Minun on näihin kysymyksiin helppo vastata rehellisesti, koska tiedän että meillä asiat ovat kunnossa. Koskaanhan näiden asioiden kanssa ei tietenkään ole valmis. Jokaisen yrittäjän tulisi miettiä kuinka näitä asioita saadaan aina kehitettyä ja parannettua. Tietysti myös olosuhteet vaativat jatkuvaa huoltoa, jotta asuinolot koirille ovat turvalliset.
Vastuullisuus vs. tuottavuus
Onko husky tuotantoeläin? En tiedä, mutta onko sillä mitään merkitystä? Jokaiselle husky-yrittäjälle koirat tuottavat. Näin se on ainakin ollut tähän asti. Oli valjakkokoiran määritelmä mikä tahansa tuotantoeläimestä työkoiraan tai perheenjäseneen, eikö siitä pitäisi pitää huolta parhaalla mahdollisella tavalla kohdusta hautaan?
Onko oikein omistaa 84 huskyä ja tehdä niillä rahaa, ansaita elanto? Tätä olen monesti miettinyt. Itse olen tullut siihen lopputulokseen, että jos kerran tämmöiseen hommaan on lähtenyt, se täytyy hoitaa kaikin puolin hyvin ja tyylikkäästi, ja mikä tärkeintä, koirien ehdoilla. Silloin täytyy olla valmis moniinkin yllättäviin kustannuksiin, eikä koskaan saa miettiä, kannattaako tätä tehdä, koska se maksaa. Olenkin tullut siihen lopputulokseen, että koirien kanssa meillä ei ole ylimääräisiä kuluja, vaan kaikki rahat, jotka laitetaan koirien hyvinvointiin kuuluvat pelin henkeen ja ne ovat mieluummin pakollisia, kiinteitä kuluja. Tämmöinen ajattelumalli on ainakin itselleni antanut mielestäni oikeutuksen myös ansaita rahaa koirien avulla.
Hyvä rekikoirayrittäjä huonoina aikoina
Hyvinä aikoina on helppoa olla rekikoirayrittäjä; asiakkaita riittää, koirat saavat liikuntaa ja yrityksen kassavirta on kunnossa. Ei sekään tietysti aivan itsestään tapahdu, vaan takana on vuosikausien pitkäjänteinen työ sopivan lauman kouluttamisessa ja hyvän, samat arvot jakavan yhteistyöverkoston luomisessa. Kun nämä asiat on hoitanut kuntoon, voikin hyvillä mielin tallustella kylänraittia ja heitellä ylävitosia vastaantulijoille.
Huonoina aikoina se ei olekaan aivan niin yksinkertaista. Varsinkaan tämmöisessä ajassa, jota nyt eletään, että ulkomaanmatkailu Suomeen on romahtanut ja käytännössä kaikki tietää, että tulevan talven tilipussi on huomattavasti laihempi kuin mihin viime vuosina on totuttu. Mitä on vastuullisuus siinä tilanteessa? Kuinka toimia, kun on ne samat 84 karvaista suuta ruokittavana ja hoidettavana, mutta kassavirrasta ei ole tietoakaan?
Hätäisimmät puhuvat koirien lopettamisesta
Ei ihan niin hätäiset puhuvat, että ainakin kaikki vanhemmat koirat myydään, koska näin isolle laumalle ei ole tarvetta. Sen seurauksena ryhti painuu hieman kumaraan ja koitellaan väistellä niitä samoja porukoita, joissa vuotta aiemmin on rehennelty ja leuhkittu. On noloa ja hävettää oma toiminta. Syvällä sydämen sopukoissa tuntee se karaistuneinkin koiramies sen pienen piston, että en tehnyt oikein. Itselle ja muille se asia selitetään, että oli pakko, jotta ei mene talo alta tai firma nurin. Se vähän helpottaa. Ehkä ihmiset ymmärtävät. Syvällä sisimmässä koiramies kuitenkin esittää itselleen kysymyksen; yritinkö riittävästi vai luovutinko?
Tällainen toiminta ei täytä millään muotoa vastuullisen tekemisen määritelmää, ja olisi erittäin tärkeää ulottaa vastuullinen ja kestävä toiminta myös huonoihin aikoihin. Itse aion kulkea edelleen kylillä selkä suorana, koska tiedän, että minun laumani voi luottaa johtajaansa kuin vuoreen. Koirani tietävät, että huonojenkin aikojen tullessa pidetään yhtä ja jokainen meistä saa pitää paikkansa laumassa. Myös se takapihan Taavetti, joka ei koskaan ole ollut varsin innokas vetämään kunnolla, mutta tykkää kyllä hölkätä ja touhuta porukalla. Vaikka Taavetilla ikäkin jo painaa, se voi silti luottaa, että saa viettää myös eläkepäivät kanssamme, ja sitä rakastetaan samalla tavalla kuin sitä ykkösvaljakon johtajaa, joka vie valjakon vaikka petäjän latvaan jos isäntä käskee.
Koirien pitäminen on arvokasta. Kaikki te tiedätte mikä siinä maksaa, koska lehdistä on saatu lukea kyllästymiseen asti yrittäjien voivottelua. Ymmärrän kyllä, että jos olet juuri koronaepidemian alla perustanut yrityksen, niin nämä ajat koettelevat vielä erityisen kovaa, enkä vähättele asiaa ollenkaan. Ei tämä itselläkään mitään helppoa aikaa ole. Sitä kuitenkin ihmettelen, että alalla pitkään toimineet ovat yhtäkkiä, jos ei nyt lopettamassa koiriaan, niin kuitenkin on pakonomainen tarve vähentää koiramäärää tavalla tai toisella. Eikö ne samat koirat ole juosseet teille vuosien ajan viivan alle muutakin kuin miinusmerkkistä? Ettekö te ole valmiita tekemään kovemmin töitä, että saatte pidettyä jokaisen koiran teidän laumastanne? Onhan ne joskus olleet teille arvokkaita ja tärkeitä. Ettekö ole kuulleet sanontaa, että kapteeni jättää uppoavan laivan viimeisenä?
Hyvä johtaja
Jos et ole valmis tekemään kaikkeasi elättääksesi myös sitä takapihan Taavettia vaikeina aikoina, et voi kutsua toimintaasi vastuulliseksi ja kestäväksi. Silloin et voi myöskään kutsua itseäsi hyväksi johtajaksi. Vastuullinen, hyvä johtaja toimii jokaisessa tilanteessa niin, että oma väki voi luottaa häneen ja tietää, että johtaja tekee kaikkensa pitääkseen heistä jokaisen, ei vain niitä parhaita ja työteliäimpiä yksilöitä. Hyvä johtaja on kekseliäs ja aktiivinen. Hyvä johtaja ei myöskään pelkää töitä, vaan on valmis tekemään pitkää päivää ja menemään sinne omalle epämukavuusalueelle. Ei tämä rekikoirayrittäjänä olo aina ole niin kovin hohdokasta, välillä täytyy palata perusjuttujen ääreen ja tarttua siihen paskalapioon. Itse.
